Mitä meille arjen etäsankareille kuuluu?

Maailma on kutistunut monella meistä työn ja arjen sankareista pieneen ruutuun. Ruutuun, joka on korvannut työpisteet ja työpaikan taukotilat, ihmisineen päivineen. Pahimmillaan tuo ruutu on vielä pimeä, kollegoiden tai asiakkaiden pitäessä kameroitaan kiinni.

Yhteyden ja ymmärryksen löytyminen on vaikeampaa, kun sanattomat viestit, kuten ilmeet ja eleet jäävät tavoittamatta. Ilman näitä elementtejä, tulkinta käy raskaaksi ja väärinymmärrysten riski kasvaa. Myös lähityössä maskit saattavat heikentää tunneviestien ymmärrystä, jos emme esimerkiksi näe lämmintä hymyä suojien takaa.

Töitä pitäisi silti pystyä paiskimaan entiseen tahtiin epävarmuuksien keskellä, ja ehkä itsenäisemmin, mihin olemme tottuneet.

Myös esihenkilöt ovat joutuneet koville näinä erikoisina aikoina, eipä heiltäkään kukaan lupia kysellyt toimintaympäristön yhtäkkiseen muutokseen.

 

Vastuullisen esihenkilön ei oleteta vievän omaa painettaan alaisiinsa, vaan hänen tulisi pystyä keskittymään, paitsi tehtäviinsä, myös alaistensa auttamiseen ja ohjaamiseen alati muuttuvassa ympäristössä. Olemaan valmis arvioimaan resurssit ja tehtävät jatkuvasti uusiksi. Se mikä toimi eilen, ei välttämättä riitä enää tänään. Yksilöllisen sparrauksen ja kuuntelun tarve korostuu. Kuka muuten huolehtii esihenkilön jaksamisesta?

DIGILOIKKAA JA ITSEOHJAUTUVUUTTA

Olemme kaikki tehneet valtavan digiloikan, mutta myös benjihypyn kohti itseohjautuvuutta, olimme tähän valmiita tai emme. Varmasti näistä taidoista tulee aikanaan itsestäänselvyyksiä, jaloja sellaisia, mutta tässä kaiken keskellä, on ymmärrettävää, että välillä huimaa.

Toisilla on luonnollisesti tähän paremmat lähtökohdat ja kenties luontaiset ominaisuudet, jotka tukevat esim. etätyön tekemistä; olen kuullut muutamankin introvertin sanovan, että he salaa jopa nauttivat etätyöstä, saaden itsestään enemmän irti ja hyvinvoinnin jopa lisääntyneen, kun työmatkoihin ei mene enää aikaa ja työrauha on taattu omassa kolossaan. Extrovertimmat ystäväni taas kokevat kuihtuvansa ja luutuvansa ilman työyhteisön tuomaa energiaa ja flow´ta.

JÄISIKÖ TYÖN HIENOSÄÄTÖ PYSYVÄKSI OSAKSI UUTTA KULTTUURIA?

Tämä on pistänyt ajattelemaan, että voisimmeko oppia tästä ainakin sen, että sama leninki ei tosiaankaan sovi kaikille, vaan työyhteisöissä pystyttäisiin entistä yksilöllisemmin kuuntelemaan ihmisten toiveita ja tarpeita ja hienosäätämään työn organisointia niin, että luontaiset ominaisuudet kohtaisivat entistä paremmin tarjotut olosuhteet?

Työhyvinvointi on monisyinen juttu, ja siinä on omat vastuunsa monella taholla: jokaisella itsellään, esimiehellä, mutta myös johdolla – joka viime kädessä sanelee työhyvinvointiin käytetyt resurssit ja linjaukset. Uskon, että jos kaikki tekevät parhaansa osoittaakseen välittämistä ja hyvää tahtoa, selviämme tästäkin koettelemuksesta ehjin nahoin.

Ja jotta kaikki tämä oppi, mitä aika meihin on kylvänyt, ei menisi hukkaan, olisiko mahdollista, että jatkossa käyttäisimme vähän enemmän aikaa yksilöllisten erojen ja tarpeiden tutkimiseen ja tehtävien räätälöintiin, ja linjauttaisimme ne tukemaan organisaation tavoitteita?

NYT ON TEHTÄVÄ KONKREETTISIA TEKOJA

Coachina autan työyhteisöjä mm. uusien pelisääntöjen ja uuden kulttuurin luomisessa. Tämä aika tulee erottamaan jyvät akanoista, hyvinvoivat ja nopeasti sopeutuvat lajit kun tuppaavat evoluutiossa aina voittamaan, niin luonnossa kuin organisaatioviidakossakin. Ilman tietoisia päätöksiä ja systemaattista työtä se ei tapahdu.

Työssäni toimin myös kuuntelevana korvana erilaisissa organisaatioissa, niin isoissa ryhmissä kuin kahden keskisissä keskusteluissa, esimerkiksi esihenkilön taakkaa jakaen. Tehtäväni coachina, on erottaa kuulemastani huolet, haasteet ja toiveet, mutta nähdä myös ne voimavarat ja resurssit, joiden avulla päästään eteenpäin, oli tilanne mikä hyvänsä.

Kokosin alle vinkkilistaa, mitä kentältä korviini on keskusteluissa viime aikoina kantautunut. Olisiko näistä joku käyttökelpoinen sinulle?

VINKKEJÄ JOHDOLLE

  • Pidä organisaatio hengissä
  • Myönnä faktat, tee mitä täytyy
  • Tue esimiehiä työssään, välitä sanoin ja teoin.
  • Kun pahimmasta on selvitty, puntaroi huolella opit ja muutostarpeet
  • Älä tule enää yllätetyksi housut kintuissa: rakenna henkinen, strateginen ja taloudellinen puskuri, joka suojaa organisaatiota seuraavan tällin kohdatessa.

VINKKEJÄ ESIHENKILÖLLE

  • Informoi henkilöstöä säännöllisesti: mitä, milloin, miksi tapahtuu – tieto rauhoittaa. Tiedon puute lisää stressiä.
  • Anna aito läsnäolosi ja kysy usein: Mitä kuuluu? Miten voit? Miten voin auttaa?
  • Kuuntele oikeasti.
  • Uskalla puhua myös haastavista tunteista ja tilanteista, kohtaa empatialla, tue.
  •  Myös lomautettujen kanssa on hyvä pitää yhteyttä ja osoittaa välittämistä
  • Kiitä ponnisteluista ja jaksamisesta, kiitä hyvästä työstä.
  • Tsemppaa ja sparraa, anna uskoa huomiseen. Nosta positiiviset asiat ylös, aina ja heti kun on aihetta!
  • Pitäkää välillä hauskaa: ilo kuittaa itkut ja nauru valaisee kuin aurinko. Taas jaksaa!

 

VINKIT ALAISILLE

  • Suunnittele työpäiviisi mahdollisimman hyvät rutiinit
  • Huolehdi energiastasi: syö, liiku, palaudu entistä tietoisemmin.
  • Satsaa ergonomiaan. Tauota useammin kuin olet tottunut.
  • Taukojumppaa, se oikeasti auttaa.
  • Älä jää yksin. Kilauta työkaverille.
  • Pyydä ja kysy, jos kaipaat apua tai tukea tai vaikka ajatusten vaihtoa.
  • Pidä huoli vapaa-ajasta ja sosiaalisista suhteistasi.
  • Muista että olet tärkeä.

 

VINKIT KAIKILLE

  • Ole mukava itsellesi.
  • Ole mukava muille.
  • Muista, että tämäkin menee ohi
  • Muista, että olemme samassa veneessä.

 

Kirjoittaja Birgitta Koskinen toimii Coachina ja työyhteisövalmentajana ja Coaching Labissa ja hänen missionsa on tehdä työelämästä parempaa työyhteisön kaikille jäsenille, kannattavuutta unohtamatta. Birgitalla on vuosien kokemus liike-elämän monista rooleista ja tätä kokemustaan hän hyödyntää suurella sydämellä analysoidessaan työyhteisöiden hyvinvointia ja toiminnallisuutta, sekä suunnitellessaan yksilöityjä työyhteisöjen kehittämisvalmennuksia.

Ota yhteyttä!

Birgitta Koskinen

birgitta.koskinen@coachinglab.fi

P. 045 676 0347

www.coachinglab.fi

 

Mikä auttaisi jaksamaan vielä vähän?

Myönnettäköön, tämä pandemia on ollut yhdenlainen maraton. Tosin sille jouduttiin lupia kyselemättä ja siihen valmistautumatta. Moni on kuitenkin jaksanut pitää ihailtavasti yllä hyvää mieltä ja asennetta kannustaen muitakin sinnittelemään. Jos voisin, antaisin kaikille Nobelin. Jokainen on sen ansainnut!

Toisilla turnausväsymys näkyy puhtaana kehollisena väsymyksenä ja kipuiluna, toisilla se taas vaikuttaa enemmän henkiseen puoleen ja vuorovaikutukseen. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Pandemia on kohdellut meitä hyvin eriarvoisesti.

Tunteemme tarttuvat nopeammin kuin muuntovirus. Hyvän ilmapiirin luomiseen voi mennä vuosia, mutta sen voi tuhota muutamassa minuutissa. Voitaisiinko vielä yrittää tietoisesti miettiä keinoja, jotka auttaisivat meitä jaksamaan?

Minkä pöydän valitset?

 

Kuvittele että olet menossa juhliin. Näe mielessäsi hieno juhlatila, jossa on useita pöytiä, mutta enää kahdessa pöydässä on vapaa paikka.

Toisessa pöydässä syytellään valtaapitäviä huonoista koronatoimenpiteistä ja väitellään siitä, kannattaako rokotus ottaa vai ei. Pitäisikö olla maskipakko vai ei. Salaliitotkin mainitaan. Tunnelma on kärkevä ja viisasteleva. Viimeisen sanan sanojaksi pyrkii moni.

Kutsuuko pöydän tunnelma sinua? Istuisitko tähän pöytään? Mitä sanottavaa sinulla olisi tälle seurueelle? Minkälaisen jälkitunteen tässä pöydässä istuminen sinulle toisi?

Toisessa pöydässä näet hymyileviä ihmisiä, jossa keskitytään juhlan tunnelmaan ja muistellaan vanhoja hauskoja juttuja. Ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja nautiskelevat juhlan antimista. Herkuttelevat. Pandemiakin mainitaan, mutta vain sivulauseessa, jossa toivotaan, että menisipä tämä tilanne äkkiä ohi ja että siihen asti voimme vain tehdä parhaamme, pyrkiä olemaan mahdollisimman järkeviä ja koittaa pitää yllä hyvää henkeä.

Miltä tämän pöydän energiat tuntuvat? Mitä sanottavaa sinulla olisi tässä pöydässä? Minkälaisen jälkitunteen tässä pöydässä istuminen sinulle toisi?

Mitä ajatuksia nämä mielikuvat sinussa herättävät? Kumman pöydän valitset?

Asenne valitaan joka päivä

Henkisellä tasolla teemme tämän valinnan joka päivä, kaikissa elämän asioissa. On hyvä olla tietoinen omista valinnoistaan, omista fokuksistaan ja niiden vaikutuksista itseen ja toisiin ihmisiin. Luotko ympärillesi hyvää vai huonoa tunnelmaa.

Itse valitsen tietoisesti tuon jälkimmäisen pöydän, koska myönteiset tunteet ja myönteiset ihmiset auttavat minua jaksamaan, sekä henkisesti että fyysisesti.

On jo tutkittua tietoa, että negatiivisten ihmisten seurassa oleminen vaurioittaa läsnä olevien aivoja. Voidaan puhua ihan terveydelle haitallisesta ”tunnesaasteesta”.

Toiset aistivat ja tiedostavat tunteiden vaikutuksia herkemmin kuin toiset. Itse kuulun niihin aistiherkkiin, jotka kokevat voimakkaasti toisten tunnetilat omassa kehossa. Olen oppinut suojaamaan itseäni niin, että vetäydyn herkästi negatiivisesta ilmapiiristä ja valitsen tietoisesti elämääni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Huolehdin tunne-elämästäni myös viettämällä paljon aikaa yksin itseäni kuunnellen ja luonnossa voimaantuen. Täällä Suomessa luonto on onneksi lähellä.

Se, että valitsemme tietoisesti positiivisuuden, ei tarkoita sitä, ettemme tuntisi negatiivisia tunteita. Tietysti tunnemme! Ja pitääkin tuntea, ne kuuluvat elämään tärkeinä tiedonantajina, ohjaten sitä kohti, mikä on kenellekin hyvää ja turvallista.

Se, miten negatiivisia tunteita käsittelee, on se radikaali juttu. Käänteentekevä. Osaatko käsitellä negatiivisia tunteita turvallisesti vai kaadatko ne lupaa kyselemättä toisten niskaan? Vai kuormitatko itseäsi sivuuttamalla ne?

Tunnetaitoja voi ja kannattaa opiskella, sillä ne ovat tärkeimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja. Mielestäni tunnetaidot ovat myös niitä taitoja, joille koko elämän hyvinvointi rakentuu: kehon ja mielen hyvinvointi, ihmissuhteiden hyvinvointi sekä työelämässä onnistuminen ja työyhteisöiden hyvinvointi. Voisiko tunnetaidot olla myös yksi tekijä taloudellisen menestyksen takana?

Lisää myönteisyyttä haastavaan aikaan

On joskus mitä suurinta viisautta olla nostamasta jokaista kissanpentua pöydälle, jos se ei juuri nyt ole aidosti aiheellista – etenkin näinä haastavina aikoina. Pidättäytyminen negatiivisista huomioista voi olla joskus mitä suurin tunneympäristöteko. Rakkauden teko. Tarvitseeko kaikesta olla nurisemassa?

Nuoruuden työpaikassani oli ihastuttava ”PU-PA-PU” -periaate, jonka soisin leviävän useampaakin organisaatioon, miksei perheeseenkin. Periaate tarkoitti, kun jokin asia alkoi vaivata arkityön tohinassa, se kirjoitettiin ylös (mikäli kyseessä ei ollut akuutti ongelma) ja unohdettiin siksi aikaa, kunnes koitti perjantain PU-PA-PU -palaveri.

Perjantaisin työyhteisö kokoontui yhteisille ”Pura Paineet Puhumalla” -pullakahveille, jossa käsiteltiin ratkaisukeskeisesti viikon aikana vaivanneet asiat. Näin työrauha säilyi viikolla, mutta asiat eivät jääneet vaivaamaan eikä hoitamatta, ja kaikki oppivat luottamaan systeemin toimivuuteen. Voisiko tätä ideaa kokeilla sinun työyhteisössäsi?

Helppo, mutta tärkeä tunneteko on taito viljellä myönteisiä tunteita, niin itselle kuin toisille. Kysy itseltäsi joka aamu: Mikä tekisi tästä päivästä mahdollisimman mukavan? Vaikka elämä on haastavaa ja vaikeaa, saa kaiken keskellä tuntea iloakin. Se tarttuu muihinkin ja auttaa jaksamaan.

Mikä siis tekisi päivästäsi mahdollisimman mukavan?

 

Kirjoittaja Auli Hedman on yrittäjä ja koulutusjohtaja Life Coach Academyssä, jossa hän kouluttaa coaching-tekniikoita ja kokonaisvaltaisia elämäntaitoja ihmissuhdetyön ammattilaisille ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille henkilöille. Hedman työskentelee myös yritysvalmentajana modernissa työhyvinvoinnin palvelutalossa Coaching Labissa, joka auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa tukemalla hyvinvoivien ja tiedostavien ihmisten kasvua.

Ota yhteyttä!

auli.hedman@coachinglab.fi

P. 0400 796 6888

www.coachinglab.fi

Julkaistu alunperin Kollega.fi lehdessä 17.2. 2021