Mikä auttaisi jaksamaan vielä vähän?

Myönnettäköön, tämä pandemia on ollut yhdenlainen maraton. Tosin sille jouduttiin lupia kyselemättä ja siihen valmistautumatta. Moni on kuitenkin jaksanut pitää ihailtavasti yllä hyvää mieltä ja asennetta kannustaen muitakin sinnittelemään. Jos voisin, antaisin kaikille Nobelin. Jokainen on sen ansainnut!

Toisilla turnausväsymys näkyy puhtaana kehollisena väsymyksenä ja kipuiluna, toisilla se taas vaikuttaa enemmän henkiseen puoleen ja vuorovaikutukseen. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Pandemia on kohdellut meitä hyvin eriarvoisesti.

Tunteemme tarttuvat nopeammin kuin muuntovirus. Hyvän ilmapiirin luomiseen voi mennä vuosia, mutta sen voi tuhota muutamassa minuutissa. Voitaisiinko vielä yrittää tietoisesti miettiä keinoja, jotka auttaisivat meitä jaksamaan?

Minkä pöydän valitset?

 

Kuvittele että olet menossa juhliin. Näe mielessäsi hieno juhlatila, jossa on useita pöytiä, mutta enää kahdessa pöydässä on vapaa paikka.

Toisessa pöydässä syytellään valtaapitäviä huonoista koronatoimenpiteistä ja väitellään siitä, kannattaako rokotus ottaa vai ei. Pitäisikö olla maskipakko vai ei. Salaliitotkin mainitaan. Tunnelma on kärkevä ja viisasteleva. Viimeisen sanan sanojaksi pyrkii moni.

Kutsuuko pöydän tunnelma sinua? Istuisitko tähän pöytään? Mitä sanottavaa sinulla olisi tälle seurueelle? Minkälaisen jälkitunteen tässä pöydässä istuminen sinulle toisi?

Toisessa pöydässä näet hymyileviä ihmisiä, jossa keskitytään juhlan tunnelmaan ja muistellaan vanhoja hauskoja juttuja. Ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja nautiskelevat juhlan antimista. Herkuttelevat. Pandemiakin mainitaan, mutta vain sivulauseessa, jossa toivotaan, että menisipä tämä tilanne äkkiä ohi ja että siihen asti voimme vain tehdä parhaamme, pyrkiä olemaan mahdollisimman järkeviä ja koittaa pitää yllä hyvää henkeä.

Miltä tämän pöydän energiat tuntuvat? Mitä sanottavaa sinulla olisi tässä pöydässä? Minkälaisen jälkitunteen tässä pöydässä istuminen sinulle toisi?

Mitä ajatuksia nämä mielikuvat sinussa herättävät? Kumman pöydän valitset?

Asenne valitaan joka päivä

Henkisellä tasolla teemme tämän valinnan joka päivä, kaikissa elämän asioissa. On hyvä olla tietoinen omista valinnoistaan, omista fokuksistaan ja niiden vaikutuksista itseen ja toisiin ihmisiin. Luotko ympärillesi hyvää vai huonoa tunnelmaa.

Itse valitsen tietoisesti tuon jälkimmäisen pöydän, koska myönteiset tunteet ja myönteiset ihmiset auttavat minua jaksamaan, sekä henkisesti että fyysisesti.

On jo tutkittua tietoa, että negatiivisten ihmisten seurassa oleminen vaurioittaa läsnä olevien aivoja. Voidaan puhua ihan terveydelle haitallisesta ”tunnesaasteesta”.

Toiset aistivat ja tiedostavat tunteiden vaikutuksia herkemmin kuin toiset. Itse kuulun niihin aistiherkkiin, jotka kokevat voimakkaasti toisten tunnetilat omassa kehossa. Olen oppinut suojaamaan itseäni niin, että vetäydyn herkästi negatiivisesta ilmapiiristä ja valitsen tietoisesti elämääni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Huolehdin tunne-elämästäni myös viettämällä paljon aikaa yksin itseäni kuunnellen ja luonnossa voimaantuen. Täällä Suomessa luonto on onneksi lähellä.

Se, että valitsemme tietoisesti positiivisuuden, ei tarkoita sitä, ettemme tuntisi negatiivisia tunteita. Tietysti tunnemme! Ja pitääkin tuntea, ne kuuluvat elämään tärkeinä tiedonantajina, ohjaten sitä kohti, mikä on kenellekin hyvää ja turvallista.

Se, miten negatiivisia tunteita käsittelee, on se radikaali juttu. Käänteentekevä. Osaatko käsitellä negatiivisia tunteita turvallisesti vai kaadatko ne lupaa kyselemättä toisten niskaan? Vai kuormitatko itseäsi sivuuttamalla ne?

Tunnetaitoja voi ja kannattaa opiskella, sillä ne ovat tärkeimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja. Mielestäni tunnetaidot ovat myös niitä taitoja, joille koko elämän hyvinvointi rakentuu: kehon ja mielen hyvinvointi, ihmissuhteiden hyvinvointi sekä työelämässä onnistuminen ja työyhteisöiden hyvinvointi. Voisiko tunnetaidot olla myös yksi tekijä taloudellisen menestyksen takana?

Lisää myönteisyyttä haastavaan aikaan

On joskus mitä suurinta viisautta olla nostamasta jokaista kissanpentua pöydälle, jos se ei juuri nyt ole aidosti aiheellista – etenkin näinä haastavina aikoina. Pidättäytyminen negatiivisista huomioista voi olla joskus mitä suurin tunneympäristöteko. Rakkauden teko. Tarvitseeko kaikesta olla nurisemassa?

 

Nuoruuden työpaikassani oli ihastuttava ”PU-PA-PU” -periaate, jonka soisin leviävän useampaakin organisaatioon, miksei perheeseenkin. Periaate tarkoitti, kun jokin asia alkoi vaivata arkityön tohinassa, se kirjoitettiin ylös (mikäli kyseessä ei ollut akuutti ongelma) ja unohdettiin siksi aikaa, kunnes koitti perjantain PU-PA-PU -palaveri.

Perjantaisin työyhteisö kokoontui yhteisille ”Pura Paineet Puhumalla” -pullakahveille, jossa käsiteltiin ratkaisukeskeisesti viikon aikana vaivanneet asiat. Näin työrauha säilyi viikolla, mutta asiat eivät jääneet vaivaamaan eikä hoitamatta, ja kaikki oppivat luottamaan systeemin toimivuuteen. Voisiko tätä ideaa kokeilla sinun työyhteisössäsi?

Helppo, mutta tärkeä tunneteko on taito viljellä myönteisiä tunteita, niin itselle kuin toisille. Kysy itseltäsi joka aamu: Mikä tekisi tästä päivästä mahdollisimman mukavan? Vaikka elämä on haastavaa ja vaikeaa, saa kaiken keskellä tuntea iloakin. Se tarttuu muihinkin ja auttaa jaksamaan.

Mikä siis tekisi päivästäsi mahdollisimman mukavan?

 

Auli Hedman on yrittäjä ja koulutusjohtaja Life Coach Academyssä, jossa hän kouluttaa coaching-tekniikoita ja kokonaisvaltaisia elämäntaitoja ihmissuhdetyön ammattilaisille ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille henkilöille. Hedman työskentelee myös yritysvalmentajana modernissa työhyvinvoinnin palvelutalossa Coaching Labissa, joka auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa tukemalla hyvinvoivien ja tiedostavien ihmisten kasvua.

Julkaistu alunperin Kollega.fi lehdessä 17.2. 2021